On monia tapoja harrastaa Scifiä/Fantasiaa. Toiset lukevat kirjoja, toiset katsovat elokuvia ja monet tekevät kumpaakin. Yksi tapa on myös roolipelaaminen. Markkinoilla on useita fantasia- ja tieteisroolipelejä, ja lisää tehdään jatkuvasti. Aion tässä analysoida muutamaa niistä, lähinnä sellaisia joita itse pelaan tai joista tiedän jotain. Oletan, että ihmisillä on ainakin hämärä aavistus siitä, mitä roolipelit ovat, joten en aio selittää niiden toimintaa sen tarkemmin.
Fantasiakirja isolla F:llä on Tolkienin Sormusten Herra. Ei tietenkään sovi unohtaa Silmarillionia tai muitakaan Keski-Maasta kertovia em. engelsmannin teoksia. Niille, jotka kuitenkin kaipaavat lisää tarinoita Konnusta, Rohanista, Gondorista tai mistä tahansa muusta paikasta Valarien valvovan silmän alla on tehty peli nimeltä MERP (Middle-Earth Role Playing). Sen avulla kuka tahansa voi astua keskivertoseikkailijan saappaisiin ja lähtä koluamaan Keski-Maata ristiin rastiin. Valintasi mukaan voit olla ihminen, haltija, kääpiö, hobitti, örkki, peikko tai jopa umli. Ammattina voi olla samooja, tiedustelija (jossain tapauksessa sama kuin varas), soturi, bardi tai velho.
MERP ja siihen julkaistut lisäosat ovat loistava opaskirja Tolkienin maailmaan. Vaikka suuri osa on pelintekijöiden omaa fiktiota, ovat lisäykset yleensä uskottavia ja pohjautuvat aika pitkälle Tolkienin tekstiin. Saatavilla on mm. Keski-Maan kartta, Minas Tirith -pakkaus jossa on kaupungin kartat ja paljon tietoa tuosta Gondorin ylpeydestä.
Seikkailumoduleista mainittakoon erinomainen Ents of Fangorn, joka sisältää paljon mielenkiintoista tietoa enttien elämästä ja itse Fangornin eläimistöstä ja kasveista. Kaiken tämän julkaisija on ICE (Iron Crown Enterprises).
Toinen mainittava fantasiakirjailija on Michael Moorcock, joka on Suomessa valitettavan tuntematon. Hänen Eternal Champion -tarinansa ovat erinomaista fantasiaa, ja niitä on paljon. Hänen tunnetuimmat teoksensa Stormbringer (Elric of Melnibonen tarina) ja Hawkmoon (Dorian Hawkmoonin tarina) on myös “käännetty” roolipeleiksi. Ainakin Hawkmoon on uskollinen alkuperäiselle tarinalle, ja kirjan tunnelma on säilynyt hyvin. Valitettavasti lisäosia on saatavilla aika niukasti, koska pelin julkaisijan Chaosiumin tärkeimmät tuotteet ovat fantasiaroolipeli RuneQuest ja seuraavaksi esiteltävä Call of Cthulhu.
Jonkinasteinen kulttikirjailija kauhun alalla on amerikkalainen H. P. Lovecraft. Hänen Cthulhu-myyttinsä on eräänlainen legenda eikä ole mikään ihme, että siitäkin on tehty roolipeli. Call of Cthulhu (nimetty erään Lovecraftin novellin mukaan) sijoittuu 1920-luvun USA:han, jossa suurin osa Lovecraftin tarinoistakin tapahtuu. Peli on loistava, jos tunnelma saadaan aikaan ja vannoutuneelle Lovecraftistille (esim. allekirjoittanut) pelissä oleva tieto myytin hirviöistä ja jumalista on korvaamatonta. Kun pelin lisäosat kuuluvat lisäksi markkinoiden parhaisiin, voi vain todeta että CoC on loistohankinta.
Sitten Scifiroolipeleihin. Cyperpunk on muotia nykyscifissä, ja Talsorian Games on tehnyt siitä samaa nimeä tottelevan roolipelin.
Pelin tunnelma on juuri sopivan kaaoottinen, ja tekniikka mukavasti korostettu. On hillittömän hauskaa katsella seinien läpi silmiin asennetuilla lämpökameroilla tai tunkeutua suuryhtiön tietokoneeseen sieraimessa olevan tietokonepäätteen avulla. Peliin on saatavilla hyviä valmisseikkailuita, esim. Near Orbit -niminen seikkailu sijoittuu maan kiertoradalle, ja jutun juonena on etsiä todisteita erään suuryhtiön suorittamista laittomista geenikokeista. Juttuun liittyvät mm. pikkupoika, jolla on jalkojen tilalla toiset kädet ja maailmanpolitiikka, joten tiukkoja tilanteita riittää. Kaiken kaikkiaan peli ilmentää hyvin Cyperpunkin filosofiaa.
Trekkieitäkään ei ole unohdettu: Star Trek -roolipeli on amerikkalaisen FASAn julkaisema tuhti paketti, johon on upotettu melkoinen määrä tietoa Star Trekin universumista. Pelin lisäosiin kuuluvat mm. Star Trek Next Generation Officers, joka on lähdeteos Next Generationiin ja rotuja käsittelevät kirjat Klingons ja Romulans.
Tuskin maltan odottaa, että aluksemme Quasar “boldly goes where no man has gone before...” Jos katsot mielelläsi Star Trekiä, kannattaa vilkaista myös tätä luomusta.
GDW (Games Designer’s Workshop) on julkaissut useita tieteisroolipelejä, joista yksi, 2300AD, on julkaistu myös suomeksi.
Näistä peleistä ei sen enempää kuin että huhujen mukaan pelissä nimeltä Megatraveller on annettu pelattavaksi myös tyypit nimeltä Arthur Dent, Zhapod Beeblebrox ja Ford Prefect. Douglas Adamsia lukeneet varmaan tietävät, mistä on kysymys...
Tulevaisuuden humoristinen puoli tulee esille West End Gamesin pelissä Paranoia. Se sijoittuu kaupunkiin nimeltä Alpha Complex, jota johtaa tietokone. Ihmiset lisääntyvät kloonaamalla, ja jokaisesta ihmisestä on olemassa kuusi kloonia. Alpha Complexissa on kovat säännöt, ihmiset jaetaan turvallisuusluokkiin, jotka jokaiset asuvat eri alueilla.
Mutantit, kommunistit ja salaseurojen jäsenet ovat pettureita, joita rangaistaan teloituksella. Jokainen joka rikkoo kaupungin sääntöjä tai ei ole uskollinen Tietokoneelle, on petturi. Pelaajat ovat ammatiltaan ns. Troubleshootereita, jotka vastaavat poliisivoimia.
Tietokone antaa heille tehtäviä, jotka on suoritettava viivyttelemättä. Tehtävät vaihtelevat kaupunkiin tunkeutuneiden kommunistien lahtaamisesta aina ulkopuolelle tehtäviin tutkimusretkiin. Jutun hauskuus on siinä, että jokainen pelaaja on sekä mutantti että salaseuran jäsen, eli siis petturi. Jos pidät hyvistä nauruista, kokeile Paranoiaa.
Koska tarkoituksena ei ole kirjoittaa romaania, lopetan jutun luettelemalla muutamia mielenkiintoisia pelejä, sekä roolisellaisia että lautapelejä.
