Kaukana pohjoisen kaamoksessa syvissä metsissä asusteli erakko. Hänet tunnettiin paremminkin sikäläisenä guruna sikäli kun häntä kukaan koskaan näki. Kerrotaan että hänen on nähty ottaneen hengiltä kaksi lapsukaista, jotka vahingossa eksyivät polulta. Tätä ei kylläkään kukaan ole vahvistanut. Asiaa ei olisi muuten otettu esille mutta viikko sitten katosi myös 10-vuotias pikkupoika samoilla seuduilla jäljettömiin epäilyttävissä olosuhteissa. Ainoa todistaja tapauksessa on hänen leikkikaverinsa Y, joka on edelleen teholla 500 km:n päässä tapahtumapaikalta. Nimi Y on koodinimi koska tositapahtumiin pohjautuen on syytä varoa todellisen uhrin henkilöllisyyden paljastumista.
Kaikki alkoi oikeastaan siitä että kadonneen pojan X vanhemmat päättivät lähteä koiravaljakolla hankkimaan lisää työkaluja suuremmasta kauppapaikasta ja olisihan tuota ollut tarvetta muillekin hyödykkeille. X:n kaveri Y joka oli noin 2 vuotta nuorempi oli hyvin kekseliäs ja yltiöpäinen veijari, jolta ei koskaan kujeet loppuneet kesken — päätti tehdä kepposen X:n vanhemmille ja houkutteli X:n pois kotoa juuri silloin kun olisi pitänyt lähteä pitkälle taipaleelle.
Pojat lähestyivät hyvin vanhaa majaa, josta oli katto osittain lahonnut ja hirsien välistä olivat nälkäiset porot syöneet karvaisilla turvillaan tilkeet pois.
Alkoi ilta hämärtää ja kuului tuulen humina sekä kaukainen suden ulvonta.
X:ää alkoi puistattaa oma kepponen. X hyvin tiesi tarun karmeasta gurusta muttei oikein uskonut itse siihen. Olihan hän lakannut uskomasta Joulupukkiinkin jo 4 vuotta sitten. Äkkiä poikien selkien takana rasahti — kumpikin jähmettyi paikalleen haistelemaan tuulen värinää. Jänis se vain säikähti vieraita. Silloin X kysyi Y:ltä: “Eikö olisi paras palata kotiin?”. Tähän Y vastasi vähemmän innokkaasti:”Kun nyt tulimme näinkin pitkälle, niin emme kai me nyt heti takaisin mene”. Tähän vastaukseen X tyytyi. Ja pojat päättivät levähtää hetken autiossa majassa.
Tunturipöllö suhahti poikain yli jahdaten päästäistä. Y:tä alkoi uni painaa ja pian hän olikin unessa. Sensijaan X oli kokoajan epäillyt että jokin olisi pielessä ja päätti vanhempana tarkastaa lähimaaston ennen nukkumaan menoa. Täysikuu nousi horisontista harvan pilviverhon takaa ja oli kuin koko maailma olisi ollut poikien puolella. Mutta niinpä ei ollut. Käveltyään 200m ympyrää X ajatteli ettei tässä näe muuta kuin oman varjonsa ja kuule kuin oman hengityksensä. Mutta kun hän palasi autiolle majalle niin hän huomasi hangessa tuoreet suuret jalanjäljet, jotka olivat lähteneet seuraamaan häntä. Nopeasti hän laski yksi plus yksi on kaksi, mutta se oli jo liian myöhäistä, sillä...
-- part contents for card part 8
----- text -----
Kaamoksen kauhukilpailu
-- part contents for card part 9
----- text -----
Keksi ka-ka-kau-hu-tarina-nalle ka-ka-karmea loppu. Palauta tarinan loppuosa Pertti Kivelälle 15.6.1990 mennessä. Laita mukaan nimesi, osoitteesi ja puhelinnumerosi. Paras palkitaan ennen 31.9.1990
