home
***
CD-ROM
|
disk
|
FTP
|
other
***
search
/
Rat's Nest 1
/
ratsnest1.iso
/
prgmming
/
stuff
/
ahnir10.arj
/
AHNIR.10
Wrap
Text File
|
1994-11-11
|
8KB
|
186 lines
*********************************************************
* AHNIR, eli louhikäärmeen tappajat. Lyhyt oppimäärä. *
* Part X: "Jumalainen näytelmä" *
* Author: Merten. *
* Aikautus: 10/11/1994AD *
*********************************************************
> Joukkio:
Merten, miäspuolinen free-lance assasin.
Aldian, naispuolinen taistelijantapainen.
Sizman, miäspuolinen helvetin kova jätkä.
-=======================================-
Part X: Jumalainen näytelmä.
Merten seisoi hiljaa ja tuijotti edessään avautuvaa näkyä - valtaisa,
käsittämättömän kookas tyhjä tila, jota joku mielikuvitukseton olisi
saattanut kutsua huoneeksi. Himmeästi outoa valoa hohtavat seinät kohosivat
korkeuksiin, kunnes läpitunkematon pimeys nielaisi ne - kattoa ei ollut
näkyvissä, kuten ei myöskään vastapäistä seinää... Pimeys nielaisi
loppuosan tilasta, mutta Merten näki ainakin parisataa metriä eteenpäin.
Tai ainakin luuli näkevänsä.
Outo sininen valo, joka oli kuultanut oven ali, oli kadonnut ja kaikkialla
oli aivan hiljaista. Sitten toiselta puolelta salia, jostain pimeydestä,
alkoi kuulua valtavien askelten ääniä...
- Iso, oli Mertenin ainoa kommentti.
- Aika terävästi pääteltä, Aldian vastasi hiljaa.
- Tämä on ainoa näkemäni paikka joka vetää vertoja sinun pääkoppasi
avaruudelle...
- _Hyvin_ hauskaa, arvon herra...
- Kun vain saisi jostain valoa...
- Valoa kaipaatte, viehkeä ääni kysyi jostain pimeydestä. - Niin olkoon.
Samalla hetkellä häikäisevä valo valtasi huoneen, tosin mitään näkyvää
lähdettä sillä ei ollut. Hetken aikaa silmiä räpyteltyään Merten alkoi
hahmottaa ympäristöään - huone, tai pikemminkin sali, oli todella valtava,
mittasuhteita hän ei edes viitsinyt käydä arvailemaan. Oli varmastikin
paljon helpompiakin tapoja tulla hulluksi.
Keskellä huonetta oli leveä koroke, jonka päällä seisoi nainen, vieressään
varmaankin lähes viisitoistametrinen kivinen patsas... Hetkisen päästä
Merten käsitti, että patsas liikkui koko ajan lähemmäs naista - sen täytyi
olla sellainen kivestä tehty jättiläinen, josta tarut kertoivat, ainakin
se oli suunnattoman kokoinen ja painoi varmastikin monta tonnia.
Nainen, hän olikin varsinainen ilmesty ja Merten melkein kuuli kuinka
Sizmanin leuka kolahti maahan - hänellä alkoi itselläänkin esiintyä
vaikeuksia läähätyksen pidättelemisessä. Nainen oli suolastaan jumalaisen
kaunis ja hulmuava sininen viitta pikemminkin korosti kuin piilotti vartalon
koreutta.
- Olitko sinä tuolla alhaalla? Merten kysyi hitaasti.
- Kyllä, kuului vastaus. Ja ääni kirvoitti hunajaa seinistä.
- Ahaa... Merten huomasi olevansa sanaton. Tai sitten vain ilman
alaleukaa oli vaikea puhua.
- Ihmettelette varmaankin mitä oikein teette täällä...
- Kyllä, Aldian vastasi sapekkaasti.
- Niin... Minä tarvitsen apuanne. Tai, oikeastaan tarvita on väärä sana.
Minä tahdon apuanne.
- Huh? Oli Mertenin ainoa kommentti.
- Katsokaas, isältäni on eräs miekka kateissa ja hän haluaisi sitä kovasti
takaisin. Ja teidän tehtävänänne olisi hakea tuo miekka.
- Mistä?
- Maasta, jota te kutsutte "Chybisaksi". Miekka on eräässä linnassa.
- Chybisasta? Aika helppo nakki...
- Niin... Tosin, teitä voi kiinnostaa sellainen pieni seikka, että Chybisa
ei enää ole vapaa valtio.
- MITÄH?!?! <duettona. Sizman ei ollut vielä kerennyt nostamaan leukaansa.>
- Niin... Se on miehitetty...
Tässä vaiheessa Merten tajusi jotain, joka sai hänet värisemään...
- Tuota... Kukakohan se sinun isäsi on?
- Sillä ei ole merkitystä... Te taidatte tuntea hänet nimellä Agrik.
< Klopsklopsklops >
Kolme leukaa tapasi lattian.
- Agrik... ?
- Niin.
< Tässä välissä mainittakoon, että Agrik on sellainen olento, jota myös
jumalaksi kutsutaan. >
<Syvä hiljaisuus>
- Annan teille kolme kuukautta aikaa hankkia se miekka takaisin.
- Entäs jos emme onnistu.
- Noh, joko olette jo silloin kuolleita tai sitten hetkikohta sen
jälkeen.
- Oops...
- Sitävastoin, jos sen miekan minulle tuotte, niin voitte olla varmoja,
että minä ja isäni olemme tyytyväisiä.
- Takuulla... Mutta emmekös me hyödy mitään tästä?
- No jaa... Ettekös te tulleet tänne hakemaan tovereitanne?
Nainen heilautti kättään ja salin toiselle laidalle ilmestyi kolme
ryysyihin pukeutunutta miestä, jotka näyttivät kovin hämmentyneiltä.
- Ahh... Niin, ehkä minun ei kannata pidätellä teitä kauempaa. Olette
vapaita poistumaan.
- Tuota... Mistäs täältä pääsee ulos?
- Vaikkapa tuolta, nainen sanoi, heilautti kättään ja seinustalle
ilmestyi ovi.
- Kiitos...
Kovin hiljaisina sankarimme ja heidän toverinsa poistuivat ovesta
raikkaaseen ulko-ilmaan...
- Auts... Oli Mertenin ensimmäinen kommentti.
- Tuota... Onkos meidän mikään pakko hakea sitä miekkaa? Sizman kysyi
toiveikkaana.
- No tuota... Merten aloitti. - Siis, jos me emme hae sitä, niin me
luultavasti kuolemme.
- Ja jos haemme?
- Tuota... Merten aprikoi hetkisen. - Luultavasti muut jumalat eivät ole
kovinkaan tyytyväisiä ja me kuolemme.
- Kovin valoisa tulevaisuus.
- Äläpälä... Ei perhana, tässä tarvitaan nyt jotain apua!
- Kun nyt kerran olet noin hurahtanut noihin jumaliin, niin mikset sitten
kysy omaltasi neuvoa? Aldien sanoi sarkastisesti.
- Hyvä idea!
- Se oli vitsi...
Ja niin Merten kulki vähän matkaa poispäin tovereistaan, etsi itselleen
hyvän istumapaikan ja alkoi mielessään rukoilla jumalaansa, Sarajinia -
sodanjumalaa, jota yleensä palvottiin pohjoisessa, viikinkien keskuudessa.
- Ei tästä tule mitään, Merten sanoi hetken kuluttua ääneen, mutta päätti
kuitenkin jatkaa vielä hetken epätoivoisia yrityksiään.
Ja silloin jumalainen ääni kumahti hänen ontossa pääkopassaan.
- NIIN?
- Öh... Tuota... Oi mestari, oi iltojeni ja päivieni ja kahvitaukojeni
valo! Oi Sinä suuri ja mahtava, minä maan matonen kumarran puoleesi ja...
- JOO JOO JOO, LOPETA NYT JO SE NÖYRISTELY. SINULLA OLI VARMAAN JOTAIN
ASIAAKIN?
- ... Tuota, joo... Oli...
- NO NIIN. ANTAA KUULUA, LUULETKOS ETTÄ JAKSAN KOKO PÄIUÄN JUTELLA KANSSASI?
- En tietenkään, oi suuri...
- LOPETA TUO.
- Okei, okei... Niin tästä miekasta...
- NIIN, MINÄ TIEDÄN KAIKEN SIITÄ.
- Tiedät?
- KATSOS, JUMALAN IKÄÄNKUIN KUULUU TIETÄÄ. SE KUULUU IMAGOON.
- Tietenkin, tietenkin... Mitä minun oikein pitäisi tehdä sen kanssa, enhän
minä noin vain voi sitä Agrikille luovuttaa!
- HMM... ETPÄ TIETENKÄÄN, ITSEASIASSA SE EI SAA MISSÄÄN NIMESSÄ JOUTUA
AGRIKIN KÄSIIN.
- Mitäs minä sitten sille teen?
Vastauksena oli vain syvä hiljaisuus...
- Noh, miten meni, Sizman kysyi innokkaasti Mertenin palattua. - Saitkos
Isoon Herraan yhteyden?
- Sain...
- Älä! Noh?
- Oletkos koskaan kuullut termiä "olla kaulaansa myöten kusessa"?
- Joo...
- Noh, nyt se on sitten virallisesti "olla kaljuaan myöten kusessa".
- Oops...
*******************************************************************************
** **
** Ensi kerralla: Tie vie. Chybisaan. **
** **
** Huom: Kas kas, ihan kymmenes juhlaepisodi, kylläpä elämä on **
** ihmeellistä... **
** **
** <Pahvisalamat lentelevät> **
** **
** Olen tässä kartoittanut sellaista tosiseikkaa, että näillä **
** jutuilla taitaa olla melkein kaksikymmentä lukijaa, siis **
** itse peliporukan lisäksi. Nyt pitänee olla ylpeä. Kiitos. **
** **
*******************************************************************************
Merten fileet saatavana suoraan ainakin seuraavista _loisteliaista_ ynnä
upeista sekä vallan mainoista purkeista:
- UNDYING LANDS, SysOp: Anssi Salakka <-> Gil-Galad (90) 8752578
- UNDERDARK'S ACADEMY OF SORCERE, SysOp: GrimWulf (90) 2781534