Lasin ajatellaan usein olevan ikuista, mutta näin ei kuitenkaan ole. Lasikin häviää ajan kuluessa. Se alkaa hilseillä ilman ja kosteuden vaikutuksesta ja arkeologisissa kaivauksissa löydetyt lasiesineet ovatkin usein pahoin syöpyneitä. Tätä syöpymistä kutsutaan irisoitumiseksi. Irisoitunut lasi on haurasta ja se kimaltelee kaikissa sateenkaaren väreissä. Irisoitumista ei edes jälkikäteen voida pysäyttää ja niinpä museoidenkin kokoelmissakin lasit jatkavat tuhoutumistaan. Vanhoista löydöistä erityisen herkkiä irisoitumiselle ovat ikkunalasi ja huonolaatuinen metsälasi.
